Maanantai

Päivän ensimmäinen tunti kului mukavasti suojamaskien tekemisessä ja saimme aloittaa jo niiden maalaamisen. Tällaisella rennommalla meiningillä on mukava aloittaa uusi viikko.

Seuraavalla tunnilla meillä oli pihatempauksen kenraaliharjoitukset. Keksimme muunmuassa yhteisen heimotanssin, jonka tulemme opettamaan Joupin koulun oppilaille. Onneksi on vielä päivä aikaa hioa ja parannella omaa pistettä ennen huomista näytön paikkaa! Oli myös hauska nähdä mitä muut olivat keksineet. Toivottavasti sääennusteet pitävät huomenna paikkansa ja voimme nauttia auringon paisteesta.

Ruokailun jälkeen pohdimme yrittämisen motiiveja, sekä ylipäätänsäkin yrittämistä. Kyseinen aihe oli pohjana seuraavan tunnin vierailulle, jolloin Eeva Juva tuli kertomaan meille vastuullisesta Atriasta. Mielestämme aihetta olisi voinut käsitellä hieman yksinkertaisemmin, sillä esityksessä oli paljon vieraita käsitteitä, jonka vuoksi monet asiat jäivät hieman epäselviksi. Oli helpottavaa kuulla, että Atrialla tiedetään, mistä tilalta siat ja naudat tulevat, eikä tuotteita tehdä ihan mistä vain. Nykyään monissa pakkauksissa lukee, mistä tilalta liha on peräisin ja myös kuluttajat tiedostavat, mitä ostavat. Sioille ja naudoille tehdään myös vuotuiset terveystarkastukset, mikä takaa esimerkiksi salmonellan nollatoleranssin. On mukava saada vierailijoita, jotka tietävät mistä puhuvat.

Viimeisellä tunnilla käsittelimme ruokaturvaa ja pohdimme miten me itse selviäisimme köyhässä Suomessa. Köyhyyden sattuessa saisimme mahdollisesti elantomme luonnosta, mutta talvi tulisi olemaan haastava vuodenaika. Kesäisin ja keväisin voisimme kerätä esimerkiksi marjoja ja sieniä metsästä, sekä metsästää eläimiä. Onneksi kuitenkin Suomessa kaikki on hyvin, eikä nälänhätää ole. Pikemminkin Pohjoismaissa ruokaa on liian paljon ja liikalihavuus on hyvin yleistä. Toisin on kehitysmaissa, joissa monet kärsivät nälänhätää ja saavat ainoastaan yhden aterian päivässä, jos sitäkään. Kehitysmaiden ihmiset joutuvat syömään epäterveellisesti tietämättömyyden ja ruoan puutteen vuoksi. Mielestämme on väärin, että osa teollisuusmaiden ihmisistä eivät osaa arvostaa ruokaa, eivätkä ota tosissaan varoituksia epäterveellisen ruoan haitoista.

Katsoimme pätkän Chimbemben asukkaiden elämästä. Eräs joukko suomalaisia oli tekemässä kehitystyötä ja seuraamassa heidän arkeaan. Ruokaa oli niukasti eikä asumisoloissakaan ollut kehumista. Chimbembeläisten elämänasenne oli kohdallaan olosuhteista huolimatta. Asenteesta voisivat myös monet teollisuusmaiden ihmiset ottaa oppia. 

                           Emilia Kivistö & Emilia Koivisto