Me päätämme, mikä sallitaan

Perjantai aamu, joka tuntui enemmän kuin tiistailta vappuloma takia, aloitettiin pienellä keskustelulla eilisestä vieraastamme Owenista. Ryhmä oli yhtä mieltä siitä, että arvostus tätä miestä kohtaan oli suuri. Hän on kokenut niin paljon pahaa elämänsä aikana, mutta silti elämänilo on tallessa ja positiivisuutta olisi voinut jakaa muillekkin. On hienoa, että Owenin perheen pitkä ja kivinen tie päättyi turvalliseen Suomeen.

Alkukeskustelun jälkeen siirryimme teoriaan, aiheena miten tuotteen hinta muodostuu.
Saimme taiteilla laukun, jonka ympärille kerättiin asioita mitkä vaikuttavat hinnan muodostumiseen.
Piirsimme myös hintamekaniski-kuvaajan, jonka avulla asiat selkenivät omalla kohdalla ainakin kovasti.
Lopputunnista aloimme pohjustaa jo seuraavan tunnin tv-sarjaa.
Luimme artikkelin Puseron matkasta Aasiasta Suomeen, joka käsitteli H&M:n tuotantoa.
Ei tullut uutena juttuna, miten pienillä palkoilla kyseisen yhtiön vaatteita tehdään, mutta että näin pienillä. Ompelijan tunti palkka on alle 0.50e!
Kenenkään ei pitäisi joutua suostumaan moiseen orjuuteen.
On väärin, että vaatteet tehdään pienillä palkoilla huonoissa työoloissa, ja sitten yhtiön pääjehut vetävät kaiken rahan itselleen.
Uskon, että aika moni ihminen tietää mitä H&M:n vaatteiden takaa löytyy, mutta silti se halpa hinta vetää puoleensa. Myönnän itsekin sortuvani tähän, ja päivän tv-sarjan jälkeen tunnen siitä vielä monta kertaa enemmän tuskaa.

Entä mikä tv-sarja?
Saimme aluksi uutisen Bangladeshissa tapahtuneesta tehdassortumasta, jossa kuoli monia satoja ihmisiä.
Kahdeksankerroksinen rakennus romahti, eikä koko paikalla edes ollut rakennuslupaa.
Myös huojumisen merkkejä oli havaittu jo aijemmin, muttei asialle tehty mitään.
Näin moni alipalkattu, huonoissa oloissa työskentelevä menetti henkensä, vain koska he tekivät vaatteita meille länsimaalaisille.

Miten uutinen liittyi katsomaamme sarjaan?
Kuusi brittiläistä nuorta, jotka kaikki olivat kiinnostuneita jollain tapaa muodista ja vaatteista, lähtivät Aasiaan paikan päälle katsomaan miten kaikki meidän käyttämät vaatteet saavat alkunsa.
Totuus oli jotain aivan muuta kuin kukaan edes osasi kuvitella.
He työskentelivät puuvillapelloilla pitkää päivää kuuman auringon alla, tienasivat juuri ja juuri vuokran verran ja asuivat likaisessa, pienessä ja alkeellisessa asunnossa.
Ruokaan tuskin riitti rahaa, eikä elämä ollut juhlaa.
Britit työskentelivät myös puuvillatehtaassa ja jakson lopussa näytettiin kuinka seuraava etappi olisi slummien tehtaat.

Välillä brittien itsekkyys ja omahyväisyys ärsytti.
Oli törkeää keskeyttää puuvillatehtaassa kaikkien työ vain yhden käsirenkaan takia ja valittaa väsystä ja nälästä. Toisaalta taas se oli totuus näin länsimaalaisten kautta. Ei meistä kestään olisi sellaiseen.
Aamu alkoi 8 ja päättyi ilta myöhään. Ruokataukoja tai minkään muunkaan sortin taukoja ei sallittu, työ oli raskasta ja koneet niin alkeellisia, että suurimman työn tekivät itse työntekijät. Palkka oli mitäänsanomaton ja sillä piti elättää perhe.
Sillä palkalla köyhästä asemasta ei paljon noustu parempaan.
Kerran köyhä, aina köyhä.
Slummien vaatetehtaat ovat osaksi laittomia, seassa vipeltää rottia, ulostukset tien vieressä, työntekijöillä huonot koneet ja ahtaat työtilat. Palkasta ei edes tarvitse mainita.
Ja me sallimme kaiken tämän.

Vaikka kuinka tietää, mitä vaatteidemme takaa löytyy, sitä on vaikea välttää.
Mistä ostaa Seinäjoelta vaatteita, jos tahtoo olla täysin varma niiden taustasta ja siitä, että se tausta on hyvä?
Muoti viehättää niin montaa ihmistä ja uusien vaatteiden saaminen on aina yhtä mukavaa, ei sitä heti pysty sivuuttamaan ja alkaa boikotoimaan halpaketjuja.
Ehkä tärkeintä on, että ajatukset heräsivät ja pikkuhiljaa alkaa muuttamaan omia ostostapojaa.
Alkaa miettimään mistä vaatteet tulevat ja mitä niiden takaa löytyy.
Jo pienillä teoilla voi tehdä jotain suurta!
Ja jos me emme muuta tapojamme, kuka muuttaa?
Tapahtuuko maailmassa koskaan muutosta, jos kukaan ei sitä koskaan aloita?

Päivä jatkui suojakilpi-naamareiden kanssa. Tosi moni sai sen jo maalausta vaille valmiiksi, joten aloimme myös suunnitella globbi-päivää. Jo muutamia julisteitakin saatiin valmiiksi. Viimeinen tunti jatkoi kysyntä ja tarjonta-aihetta. Aluksi tutustuimme monopoli ja markkinatalous-termeihin, jonka jälkeen jakauduimme kolmeen eri ryhmään. Ryhmät saivat yhden artikkelin luettavaksi ja muutamiin kysymyksiin piti etsiä vastauksia. Oli kiva tehdä välillä töitä ryhmässä.
Tunti meni nopeasti ja pääsimme viikonlopun viettoon!
Nauttikaa kaikki auringosta!:)


-Elli ja Siiri