12.12.2013


Viimeinen tavallinen koulupäivä on  nyt lusittu .

Viimeistä vierailijaa viedään

Tai tuo on kyllä erittäin harhaan johtava lause. Eihän globaalissa ole ollut yhtäkään tavallista päivää. Pikemminkin käsite tavallinen koulunkäynti ja tavallisuus on saanut uuden näkökulman. Katsoessa tästä näkökulmasta koulussa käyminen tuntuu etuoikeudelta. Puhumattakaan siitä, että saa käydä koulua juuri Suomessa. Muissa jaksoissa jotkin tunnit, ovat tuntuneet kirjaimellisesti lusimiselta , globaalissa ei. Jotenkin vähemmän tunteita ja sääliä herättävät tunnit ovat tuntuneet aivojen tunnekeskuksen lepuuttamiselta .Tempausten järjestäminen taas on lievittänyt hieman sääliä ja ahdistusta jota syntyy, kun tosissaan kuuntelee mitä meille opetetaan.  Antaa tuon kuitenkin olla noin, koska tämän jakson lukujärjestyksessä häämöttää vain koepäiviä ja tietenkin palautepäivä. Avaus olisi muutenkin liian outo jos siihen laittaisi: nyt on takanapäin viimeistä kertaa silmiä avaava ja valaiseva päivä. Siinä olisi liikaa mielistelyä. =)

Aamupäivä alkoi luennolla taksvärkki ry:n toiminnasta ja uusimmasta projektista. Sierra Leonen nuoret, ovat pitkän sisällissodan läpikäyneitä nuoria, joilla on tahto nostaa maa takaisin maailmankartalle. Tunneilla tuotiin hyvin esille kuinka paljon yhteistä meillä ja heillä on. Muiden vierailijoiden pitämät luennot ovat saaneet olon tuntumaan ehkä hieman kuuntelijalta. Tänään Siera Leonen nuorten ahdingosta sai paremman kuvan ja kiinnostui vähän syvemmin.

Edlyn Smith ja Delight Abdul Wahab Konneh ovat 14-vuotias tyttö ja 16-vuotias poika jotka esiintyivät meille näytetyssä kampanjavideossa. He tuovat hyvin esiin sen, että heillä on vapaa-aikaa. He tykkäävät viettää aikaa kavereiden kanssa. Tekevät läksyjä ja unelmoivat lääkärin urasta. Kuinka normaalia.

Pohdimme myös porukalla lasten oikeuksia ja niiden toteutumista. Pääsimme jopa käyttämään kaikissa asuvaa sisäistä näyttelijää , joten oli siinä pokassa pitelemistä, kun kaikki muut nauravat. =D

Asiaa olisi varmasti ollut vielä paljon, mutta Ekohamlet oli seuraavana vuorossa joten otimme suunnan nuorisokeskukseen. Odotukset näytelmältä oli aika alhaiset. Meille käytiin keskiviikkona vähän kertomassakin mitä odottaa , mutta ei siitä oikein saanut silloin mitään kuvaa. Yllätys näytelmän laadusta oli siis suuri. Näytelmä oli toteutettu hyvin ammattimaisesti ja siinä oli hyödynnetty monenlaisia efektejä. Toivotaan , että näytelmän musiikit ja videot toimivat moitteettomasti tästä eteenpäin.
Olimme ensimmäinen varsinainen yleisö,  joka näki näytelmän. Näyttelijät itse kertoivat jännittäneensä aika paljon. Ei se näkynyt lavalla. Emme istuneet aivan edessä , mutta silti kaikki repliikit kuuluivat hyvin. Näytelmän nimi kertoo, että ympäristö on otettu jotenkin mukaan näytelmään. En paljasta mitään , mutta se on silti hienoa. Näytelmä haastaa katsojan pohtimaan yksilön tekojen vaikutusta. Heittää ilmaan kysymyksen onko yhden ihmisen valinnoilla mitään merkitystä.
 Globaali kokonaisuus opettaa , että yhdessä tekemällä saa paljon aikaan. Jonkun täytyy aina kuitenkin olla ensimmäinen ja näyttää suuntaa. Yhden ihmisen tekemisellä on siis vaikutusta. Olisiko mitään tehtävissä, jos yksi ihminen ei itse päätä parantaa maailmaa? Olisiko maailmassa kellään mahdollisuutta elää onnellisena jos ei koskaan päättäisi tehdä edes sitä yhtä hyvää tekoa? Edes yhtä suunnan ratkaisevaa valintaa. Länsimaissa luopua jostakin ja kehitysmaissa ottaa jotakin vastaan.




Kiitos hienosta näytelmästä ja jaksakaa vetää tunteella kaikki loputkin esitykset

Päivän uutinen pohtii samoja teemoja kuin Ekohamlet . Toki näkökulma on hieman erilainen, mutta kyllä siitä aasinsillan löytää kun on nähnyt näytelmän =)
Uutinen